Mäykkypoika Pohjanmaalta

Sisämetsästys

2010-09-07T09:10:00.000-07:00

Tere taas pitkästä aikaa.
Aloin tässä taannoin mietiskelemään, että mähän olen tietämättäni harrastanut sisämetsästystä. Joo-o, ihan tosi. Itseasiassa harrastan sitä säännöllissesti ainakin joka toinen päivä. Tai niin ainakin toi mutsi väittää. Ja lajikirjo on paljon monipuolisempi mitä tuolla ulkona. Meinaan vaan, että harvemmin sitä varmaan apinaan törmää ulkona tai ei ainakaan meidän pihassa.
Sit mä oon metsästelly ainaki leppäkertun, pallon, majavan, papukaijan, niin ja lehmä on ihan ehdoton ykkönen! Sen kanssa on kiva ottaa välillä painimatsiki.
Ja oon mä näin sorsastus aikaan tota sorsan metsästystäki harjotellu. Jos vaikka joskus pääsis ihan oikeasti sorsametsälle.
Mitä nyt tulee sit noihin vähän eksoottisimpiin "metsästettäviin", niin käytännössähän mä vaanin aina jotain. Mutsi kyllä yrittää aina piilotella multa kaiken kivan mutta joskus se unohtaa esim. hanskat, pipon tai mun pyyhkeen sopivalle korkeudelle ja viuh vaan, meikäpoika on salaman nopeasti tilaisuuden tullen metsästänyt sen parempaan talteen eli sängyn alle. Ja tietysti niin keskelle kun suinkin mahdollista, ettei kukaan (lähinnä mutsi) pääse siihen käsiksi. Eihän kukaan nyt sotasaaliistaan tahdo luopua.
Eniten mun hampaisiin on tainnut tarttua noita sukkia.
Mun suurin sukkasaalis on muuten seitsemän sukkaa kerralla. Koittakaas ite, ei oo helppoo.
Ja arvatkaas mikä on itseasiassa kaikkein kivointa? No salapoliisihommat tietysti. Aina kun meille tulee vieraita, niin mä oon ihan into piukeena kyttäilemässä ja tarkkailemassa mahdollisia saaliita. Aika usein mä oon kyllä onnistunutki metsästämään kaikkea kivaa ja sit musta on kiva naureskella siellä sängyn alla kun vieraat ihmettelee, että : "kyllä mulla piti hanskat olla mukan", heh, heh.
Varmin tapa saada saalis piiloon, on toimia vähän niinkun salaa. Sit kun kukaan ei kiinnitä muhun mitään huomiota, mä vaivihkaa otan mitä nyt satun hampaisiini saamaan ja hiippailen ihan hiljaa pitkin seinänvierustoja ja leikin näkymätöntä. Kerran mutsi kyl yllätti mut ja otti ton kuvan. Sit se vielä sano, että kuvan nimi on : "mitään en oo varastanut".
Nii-in, en mä mitään ollutkaan varastanu, mä vaan harrastin sisämetsästystä.

Älä leiki matojen kanssa

2010-05-17T07:06:00.000-07:00

On tuota aikaa vierähtänyt viime kirjotuksesta. Vaikka mulle kyllä sattuu ja tapahtuu vaikka mitä, niin toi mutsi on välillä toooosi laiska päivittämään näitä mun sivuja.
Nyt kuiteskii oon täällä ja arvatkaa mitä??? Mä törmäsin eilen ihan uuteen tuttavuuteen, iso mato. Oltiin ton mutsin kanssa tuolla ulkona puuhastelemassa kaikenlaista tai lähinnä se puuhasteli ja minä loikoilin auringossa ja leikin pomoa, heh. Sit mutsi lähti hakemaan kottikärryjä tuolta konehallin kulmalta ja meikäpoika teki tuttavuutta sellasen ison madon kanssa. Isolta se ainakin näytti ja luikerteli kivasti mut mä en oikein muista tarkkaan kun yhtäkkiä se mato nappas mua nenän varteen ja sit mun silmissä sumeni. Menin tonne mun koppiin kun mua alko yhtäkkiä väsyttää ja mutsi oli edelleen hakemassa niitä kottareita, enkä päässy sisälle nukkumaan.

Mä kyllä kuulin kun se huuteli mua, mut jotenkin en jaksanu reagoida mitenkään niihin huutoihin ja mun kuonokin oli paisunu aika isoksi. En oikein ymmärtäny miksi. Sit kun mutsi löyti mut tuolta kopista, niin alkoi tapahtua. Se sano heti, että mua on pistäny käärme tai ampiainen tai mehiläinen tai joku kuonoon. Se ei oikein osannu päättää mikä ja ravasi vaan hermostuneena puhelin kourassa sinne ja tänne.
Kyllähän minäkin sitten hoksasin, että nyt ei ole kaikki kunnossa kun mun kuono vaan paisui paisumistaan ja en oikein jaksanu liikkuakkaan mihinkään. Ilmeisesti mä en olis saanu leikkiä sen ison madon kanssa. Sit mutsi kantoi mut tonne mummolan puolelle ja häippäs jonnekkin.

Hetken päästä se tuli takasin ja yäk mitä se mulle toi. Jotain tosi pahan makuisia karkkeja jotka kuulemma helpottais mun olotilaa. Jos mulla kerta on huono olo, kuono kipee ja väsyttää niin mua pitäis hoitaa herkuilla, eikä millään pahan makuisilla karkeilla!!!! Jotain lääkettä se sit vissiin oli kun väkisin kurkkuun tunki. Ei oikein tuo alaleuka auennut sen vertaa, että olisin makkaran saanut syötyä. Ja hetken päästä mua alkoi janottaa ja mutsi sanoi, että se on kuulemma hyvä asia mutta ei minusta. Kun juo paljon, alkaa pissittää ja sit on pakko päästä ulos eikä millään jaksais liikkua. Ikävä tunne.
No, yö meni niinkun meni. Nukuin tuolla sängyn alla kun se oli kaikkein viilein paikka ja aina kun olin parhaimmassa unessa, niin mutsi tunki märkiä sormiaan mun suuhun ja kasteli huulia. Joo, tiedän, että mun olis pitäny juoda mut kun just sillon ei janottannu.

Aamupäivä meni ihan mukavasti mummolassa ja ykskaks mutsi tulee kotiin, hö. Olinhan mä pikkasen tokkurainen mut kiva silti, että mutsi tuli hakemaan mut näin aikasin. Ja pääsin vielä auton kyytiin. En olis kyllä lähtenyt mukaan jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää. Joka tapauksessa me ajeltiin Ylihärmään ja se piha tuntui jotenkin tutulta. Mä olin ihan varma, että olen käynyt siellä aikaisemminkin. Sitten sinne tuli sellanen kiltti täti joka silitteli mua ja kehui reippaaksi pojaksi. HÖ, ainahan mä oon reipas. Hetken kun se täti jutteli mutsin kanssa, niin mullekkin selvis, että mä en tosiaankaan olisi saanut leikkiä sen ison madon kanssa jota kuulemma käärmeeksi kutsutaan. Se oli pistäny mua kuonoon ja siitä kuulemma johtui kaikki nämä oudot kuonon turpoamiset ja väsymykset. Se täti laittoi mulle kolme piikkiä ja kehui reippaaksi pojaksi. Ei ne pistämiset kyllä ihan oikeesti tuntunu missään eikä ainakaan tehnyt yhtä kipeetä kun sen käärmeen pisto. Mutta sitten......just kun ajatteli, että nyt tää on ohi ja pääsen kotiin nukkumaan, niin mutsi nostaa mut seisomaan ja se täti työntää jotain kylmää ja inhottavaa mun per...sorry, pyllyyn!!!!! Mittas kuulemma kuumeen. Voin kertoo, että en halua kokea sitä toiste!!!! Sen jälkeen mä sitten istuinkin takapuoli tiiviisti pöydässä kiinni ja pää mutsi kainalossa kun mua pikkasen hävettikin. Onnex me pian sitten lähdettiin kotiin ja mä pääsin mummolaan lepäämään.

Eli siis yhteenvetona : mua oli pistänyt käärme kuonoon (en aikaisemmin tiennyt miltä kyseinen otus näyttää, nyt tiedän ) ja lääkäri antoi mulle lääkettä ja lääkekuurin ja nyt makaan suht väsyneenä kotona sängyn alla parantelemassa itseäni ja kuonoani. Ohessa kuva mun uudesta uhkeasta lookista.
Totta puhuakseni, kuono on tosi kipee ja mä en oikein tykkää kun en jaksa olla ulkona kun siellä on pitkästä aikaa hyvä ilma. Mieluummin kaivelisin pellolla kun makoilisin sisällä. Ja sen olen ainakin oppinut, että matojen kanssa EI SAA leikkiä.

Eka näyttely

2009-11-22T07:15:00.000-08:00

Äiskä päätti viedä minut koiranäyttelyyn. Enhän minä tiennyt mitä se tarkoitti, ihmettelin vaan sitä mahdotonta puunaamista, harjaamista ja kynsien leikkuuta. Äiskä ei oikein tykännyt kun se oli just saanut minut siistittyä ja miekäpoika sai tietysti päähän mennä pellolle kaivuu hommiin. Ja eikun koko pesu ja puunaus rumba alusta ja minä illan sisällä tai tarkasti vahdittuna ulkona.
Näyttelypäivän aamu oli jännä. Äiskä pakkasi autoon minun boxin ja muut tavarat ja koko ajan se piti mua silmällä, etten päässyt kaivelemaan. Sinänsä tylsää kun en vielä silloin tiennyt miksi näyttelypäivänä ei saa kaivella. No, lopulta kaikki oli valmista ja minä pääsin ihan takapenkille matkustamaan kohti Seinäjokea.
Voi sitä riemua kun päästiin perille. Siellä oli paljon koiria ja minä olisin halunnut tehdä kaikkien kanssa tuttavuutta mutta äiskä laittoi minut boxiin ja sieltä se on aika vaikeaa. Toisaalta oli kyllä ihan hyvä, että olin siellä boxissa koska kaikki vastaan tulevat isot koirat näytti aika pelottavilta.
Sitten kun päästiin kehän laidalle, minä pääsin boxista pois ja ilokseni huomasin, että siellä oli monta ihan samannäköistä koiraa kun minä.
Olen kyllä aina tiennyt olevani hyvän näköinen ja puoleensa vetävä tyyppi mutta siellä alkoi pikkusen ottaa päähän kun kaikki kävi lääppimässä ja taputtelemassa ja lässyttämässä. Ja taas minua harjattiin, sekin alkoi jo tympimään.
Lopulta äiskä vei minut sellaiseen isoon kehään kolmen muun koiran kanssa. Se oli jännää. Yhtään en tiennyt mitä minun piti tehdä. Ensin me käveltiin ympäri sitä kehää ja kaikki katselivat minua. Tai kyllä kai ne katseli niitä muitakin mutta minusta vaan tuntui siltä, että kaikki katseli minua. Sitten äiskä nosti minut sellaiselle pöydälle ja joku täti tuli siihen rapsuttelemaan. Se oli kyllä aika outo rapsuttelija kun se tutki mun hampaatkin. Ja minä olisin tietysti halunnut nuolasta sitä tätiä poskesta mutta se vaan hymyili ja käski minun taas kävellä ympäri sitä kehää.
Jossain vaiheessa me kaikki neljä poikaa oltiin taas yhtäaikaa kävelemässä ympäri sitä kehää ja minä tietysti rinta rottingilla tepastelin reippaasti joukon mukana. Sitten se kiva täti toi äiskälle jotain nauhoja ja ruusukkeita ja kaikki oli ohi.
No, enhän minä ensikertalaisena tiennyt mitä siinä oikein tapahtui mutta kivaa tuntui kaikilla olevan. Ja jostain äiskä haki vielä sellaisen pokaalinkin ja minä sain jouda siitä vettä.
Ennen kotia lähtöä sain vielä uuden lelun ja pussillisen puruluita.
Minua kehuttiin ja kaikki oli mennyt kuulemma hyvin mutta ihmekkös tuo kun kaikki oli mulle uutta ja ihmeellistä, enkä tiennyt vielä mitä kaikkea kivaa näyttelyissä voi tehdä....
No, kotona ei poseeraaminen siten enään hirveesti kiinnostanutkaan.

Syystöitä

2009-10-02T09:27:00.000-07:00

Terve. Voisin tässä välillä kertoilla ihan tuoreitakin kuulumisia. Mulle kun sitä sattuu ja tapahtuu päivittäin, ni eihän toi äiskä myöhemmin kaikkee muista.
Me oltiin äiskän kanssa äsken ulkona vähän niinku syystöitä tekemässä. Puutarhakalusteet vietiin aittaan ja kaikkee sellasta. Itseasiassa se teki ja minä olin pomona.
Kävin välillä katsastamassa tuolla navetan takana kuinka konehallin rakennustyöt etenee ja ette arvaa mitä mä löysin kun tulin takasin etupihalle. Äiskä oli haravoinu iiison kasan lehtiä ja "humps", meikäpoika oli viivana keskellä lehtikasaa. Oli kuulkaa tosi kivaa pyöriä siinä kasassa. Mut sitä mä kyllä vähän ihmettelen, että miksi äiskä komenti mut pois sieltä vaikka mulla oli niin kivaa. Eikö se ollukkaan mulle tarkotettu, hö?
No mä kävin sitten pellolla pikkasen kaivelemassa ( piilotin sinne yhden luun ) ja menin tonne mun tarhaan istuskelemaan ja tarkkailemaan mitä naapurissa tapahtuu.
Nyt mä sitten aloitan viikonlopun vieton ja odotan innolla, mitä kivaa tekemistä toi äiskä huomenna keksii...

Moottoripyöräilyä

2009-09-25T09:32:00.000-07:00

Moottoripyörät ja kaikenlaiset muut pyörillä kulkevat koneet on musta älyn kivoja. Mä olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut varsinkin moottoripyöristä. No, siihen varmaan vaikuttaa se, että iskällä ja äiskällä ja papalla on aika monta pyörää ja se on vähän niinku koko perheen harrastus.
Talvella kun ei pääse ajelulle (on kuulemma liian kylmä, höh) tykkään seurata vierestä huoltohommia. Niin ja onhan se kiva kuljetella kaikkia putken pätkiä, tulppia ja muita osia vaikka iskä aina sillon vähän huutaakin mulle. Joo, ja se on fantsuu kun pääsee kerholle mukaan. Siellä on aina paljon pyöriä ja tuttuja. Mä oon kuulemma vähän niinku moottoripyöräkerhon maskotti. Sitä oon kyllä pikkasen ihmetelly, että miksi siellä ei koskaan ole muita koiria?
Musta on tullut aika hyvä kyttääjä. Aina kun olen ulkona, kuuntelen valppaana ja aina kun joku laittaa pyörän käyntiin, niin singahdan välittömästi paikalle. Ja tietysti kyytiin on päästävä hinnalla millä hyvänsä. Montaa kertaa eivät ole pihasta päässeet lähtemään ilman meikäläistä. Äiskää kuulemma hävettää jos minä vähän haukahtelen tuolla kylällä, mutta se ei vaan ymmärrä, että mä haluaisin kaikkien näkevän mut moottoripyörän kyydissä. On se vaan niin kivaa. Ja kun pitää kuonoa ylhäällä niin kaikki hyvät hajut tulee vähän niinku siinä siivellä.
Äiskä aina sanoo, että mulle pitäis tehdä oma pesä Uralin sivuvaunusta kun tykkään olla siinä niin paljon. Se oliskin tosi makee. Varmaan ei monella pojalla olis sellasta. Vaan eipä ole vielä näkynyt....

Ulkohommia

2009-09-22T09:10:00.000-07:00

Äiskä sanoo, että minä kuulemma opin aika nopeasti sisäsiistiksi. No, sillä keinolla pääsi useasti ulos tekemään jo kuuluisaksi tulleita tutkimusmatkoja. Aina kun minua vahdittiin, niin muodon vuoksi hieman kyykistyin ja olevinaan pissasin vaikka ei ollut hätäkään. Olin vielä niin pieni etten osannut nostaa jalkaa. Nyt se kyllä nousee komeasti ja korkealle. Heti kun tilaisuus koitti, niin juoksin nurkan taakse piiloon ja sain hetken touhuta ominpäin. Niillä retkillä tuli tutuiksi niin kukkapenkki kun kasvimaakin. Äiskä ei kyllä oikein tykännyt kun kaivelin kuulemma se kukkia ja kaikkia muita istutuksia mutta sehän on meidän koirien tehtävä, se kaivaminen meinaan.
Kaivamisen ohessa harrastin pienenä myös kiipeilyä. Kaikki korkeat paikat oli tosi kivoja paikkoja. Kerran kiipesin ison puupinon päälle ja hups, en uskaltanutkaan tulla sieltä alas. Pelotti niin paljon, että olin ihan hiljaa liikkumatta paikallani ja kuinka ollakkaan sain kököttää siellä pinon päällä reilu puoli tuntia. Äiskä, pappa ja mummo etsi mua joka paikasta ja täytyy myöntää, että niitä oli kiva seurailla sieltä korkealta. Sit ne huolestui oikein kunnolla kun minua ei löytynyt, enkä minä uskaltanut inahtaakkaan kun pelkäsin, että putoan. Onneksi äiskä ymmärti katsoa ylöspäin ja huomasi minut pinon päällä. Pappa tuli paikalle tikapuiden kanssa ja nosti minut sieltä alas. Oli aika jännää.
Yx kiva juttu on muurahaisten ja muiden ötököiden tutkiskelu. Esim. multakasan päällä on mukava makoilla ja roikottaa päätä alaspäin ja katsella ötököiden elämää. Mä olen niiiiiiin iso niihin verrattuna, oikein jättiläinen.
Ja jos ulkona satoi vettä niin sitten leikittiin sisällä. Pallot on aina ollut mun lemppareita. Olispa kiva joskus päästä pallomereen......

Uutta ja ihmeellistä

2009-09-17T14:01:00.000-07:00

Asetuin taloksi uuteen kotiin aika pian sinne tultuani. Asiaa helpotti se, että äiskällä oli silloin pitkä vapaa töistä ja sillä oli aikaa touhuta mun kanssa. Tosin mun elämähän silloin pienenä pyöri hyvin pitkälti saman kaavan mukaan, syömistä, leikkimistä ja nukkumista.
Ensinhän minun oli opeteltava muutamia perusjuttuja, esim. että sisälle ei saa pissata mutta minkäs sille teet jos kesken mukavimman leikkituokion tulee hätä ja pääsee pienet lirut. Kyllä minä sen aika äkkiä opin, että ulos pääsee kunhan vain pyytää mutta joskus oli kiva kokeilla kuinka nopeasti äiskä on paikalla tolupullon ja rätin kanssa kun pikkasen kyykistyy. Jalkaa opin nostamaan vasta hieman vanhempana.

Ulkona oli kiva kun äiskä oli mukana koska sen verran iso tuo meidän piha on, että yksin olisin voinut eksyä uudessa paikassa. Joskus olisi kyllä ollut mukavampaa tutkia paikkoja yksinkin mutta äiskä pelkäsi, että minä pian katoan jonnekkin kun olin vielä niin pieni. Pari kertaa meinasin päästä aitan alle tutkimusmatkalle mutta harmikseni äiskä sai kiinni ja kiikutti minut pois paikalta. Ja sitten se vielä tukki kaikki minun löytämät hyvät kolot.
Pikkihiljaa piha-alue tuli tutuksi ja uskalsin käydä jopa navetan takana tutkimusmatkalla. Niin ja suora polku mummolaankin tuli nopeasti tutuksi. Sieltähän saa aina niitä herkkuja.
Päivittäiset tutkimusmatkat väsyttivät nopeasti, enkä sitten aina oikein jaksanut poseerata kun äiskä yritti ottaa minusta valokuvia.Tuossakin kuvassa piti väkisin yrittää pitää silmiä auki ja istua paikalla. Loppujen lopuksi, kumpaakohan se äiskä tossakin kuvasi, minua vai tuota taustalla olevaa Monnet pulloa?

Kauan sitten Haapavedellä

2009-09-17T09:47:00.000-07:00

Vuh, vuh vaan kaikki lukijat. Toi mun äiskä meinas sitten alkaa pitää jonkinlaista julkista päiväkirjaa meikäläisen touhailuista. Mulle kun kuulemma aina sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Ei kai siinä sitten muuta kun : olipa kerran....

Jos alottais ihan alusta. Minä synnyin 31.1. 2005 Haapavedellä Unelma Linnan kenneliin. Meitä oli viisi sisarusta, kaksi tyttöä ja kolme poikaa. Saattoi se kyllä olla toisinkinpäin mutta viisi kuitenkin.Elämä siellä kasvattajan luona oli hyvin mielenkiintoista aikaa. Siellä oli meidän lisäksi muutama muukin koira, hevosia ja kissoja. Paljon uutta ihmeellistä pienelle mäykkypojalle.

Sitten yhtenä päivänä minun elämäni muuttui totaalisesti, kun toi mun äiskä tuli hakemaan minua. No enhän minä sitä silloin vielä tiennyt mihin minua viedään kun kaikki oli niin suurta ja uutta ja ihmeellistä. Toi äiskä oli kuulemma sopinut kaupat puhelimessa, näkemättä minua mutta ei siinä kauaa mennyt kun se oli jo ihan myyty. Kyllähän sitä pieni söpö karvapallero saa kaikkien sydämet sulamaan.

Niin minä sitten jätin kasvattaja kotini ja aloitin matkan kohti uusia seikkailuja. Ensimmäinen koettelemus oli eka automatka. Äiskä oli tehnyt minulle pesän takapenkille mutta enhän minä siellä yksin viihtynyt. Neuvokkaana poikana keksin, että minulla on paha olo ( oli muuten ihan oikeasti ) ja päästin pienet ökät lattialle. Nopeasti siirtyi pesä ja minä etupenkille ja siinä olikin sitten kiva matkustaa uuteen kotiin. En ole muuten sen kerran jälkeen autoon oksentanut.Tossa kuvassa minä olen jo tutustumassa uuden kotini ihmeellisyyksiin. Kyllä sitä riitti pienelle mäykkypojalle paljon ihmettelemistä. Päivät meni tutkiessa paikkoja ja leikkiessä. Ja välillä sitä piti vähän levätä, että jaksoi taas jatkaa tutkimusmatkaa.

Tuo äiskä tahtoo sitten kirjoitella minusta pentuajasta lähtien, että tässä voi muutama tarina vielä tulla ennenkun päästään tähän päivään. Mutta lupaan pitää toimintaa yllä, että kertomista riittää.