Eka näyttely

Äiskä päätti viedä minut koiranäyttelyyn. Enhän minä tiennyt mitä se tarkoitti, ihmettelin vaan sitä mahdotonta puunaamista, harjaamista ja kynsien leikkuuta. Äiskä ei oikein tykännyt kun se oli just saanut minut siistittyä ja miekäpoika sai tietysti päähän mennä pellolle kaivuu hommiin. Ja eikun koko pesu ja puunaus rumba alusta ja minä illan sisällä tai tarkasti vahdittuna ulkona.
Näyttelypäivän aamu oli jännä. Äiskä pakkasi autoon minun boxin ja muut tavarat ja koko ajan se piti mua silmällä, etten päässyt kaivelemaan. Sinänsä tylsää kun en vielä silloin tiennyt miksi näyttelypäivänä ei saa kaivella. No, lopulta kaikki oli valmista ja minä pääsin ihan takapenkille matkustamaan kohti Seinäjokea.
Voi sitä riemua kun päästiin perille. Siellä oli paljon koiria ja minä olisin halunnut tehdä kaikkien kanssa tuttavuutta mutta äiskä laittoi minut boxiin ja sieltä se on aika vaikeaa. Toisaalta oli kyllä ihan hyvä, että olin siellä boxissa koska kaikki vastaan tulevat isot koirat näytti aika pelottavilta.
Sitten kun päästiin kehän laidalle, minä pääsin boxista pois ja ilokseni huomasin, että siellä oli monta ihan samannäköistä koiraa kun minä.
Olen kyllä aina tiennyt olevani hyvän näköinen ja puoleensa vetävä tyyppi mutta siellä alkoi pikkusen ottaa päähän kun kaikki kävi lääppimässä ja taputtelemassa ja lässyttämässä. Ja taas minua harjattiin, sekin alkoi jo tympimään.
Lopulta äiskä vei minut sellaiseen isoon kehään kolmen muun koiran kanssa. Se oli jännää. Yhtään en tiennyt mitä minun piti tehdä. Ensin me käveltiin ympäri sitä kehää ja kaikki katselivat minua. Tai kyllä kai ne katseli niitä muitakin mutta minusta vaan tuntui siltä, että kaikki katseli minua. Sitten äiskä nosti minut sellaiselle pöydälle ja joku täti tuli siihen rapsuttelemaan. Se oli kyllä aika outo rapsuttelija kun se tutki mun hampaatkin. Ja minä olisin tietysti halunnut nuolasta sitä tätiä poskesta mutta se vaan hymyili ja käski minun taas kävellä ympäri sitä kehää.
Jossain vaiheessa me kaikki neljä poikaa oltiin taas yhtäaikaa kävelemässä ympäri sitä kehää ja minä tietysti rinta rottingilla tepastelin reippaasti joukon mukana. Sitten se kiva täti toi äiskälle jotain nauhoja ja ruusukkeita ja kaikki oli ohi.
No, enhän minä ensikertalaisena tiennyt mitä siinä oikein tapahtui mutta kivaa tuntui kaikilla olevan. Ja jostain äiskä haki vielä sellaisen pokaalinkin ja minä sain jouda siitä vettä.
Ennen kotia lähtöä sain vielä uuden lelun ja pussillisen puruluita.
Minua kehuttiin ja kaikki oli mennyt kuulemma hyvin mutta ihmekkös tuo kun kaikki oli mulle uutta ja ihmeellistä, enkä tiennyt vielä mitä kaikkea kivaa näyttelyissä voi tehdä....
No, kotona ei poseeraaminen siten enään hirveesti kiinnostanutkaan.