torstai 17. syyskuuta 2009

Kauan sitten Haapavedellä

Vuh, vuh vaan kaikki lukijat. Toi mun äiskä meinas sitten alkaa pitää jonkinlaista julkista päiväkirjaa meikäläisen touhailuista. Mulle kun kuulemma aina sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Ei kai siinä sitten muuta kun : olipa kerran....

Jos alottais ihan alusta. Minä synnyin 31.1. 2005 Haapavedellä Unelma Linnan kenneliin. Meitä oli viisi sisarusta, kaksi tyttöä ja kolme poikaa. Saattoi se kyllä olla toisinkinpäin mutta viisi kuitenkin.Elämä siellä kasvattajan luona oli hyvin mielenkiintoista aikaa. Siellä oli meidän lisäksi muutama muukin koira, hevosia ja kissoja. Paljon uutta ihmeellistä pienelle mäykkypojalle.

Sitten yhtenä päivänä minun elämäni muuttui totaalisesti, kun toi mun äiskä tuli hakemaan minua. No enhän minä sitä silloin vielä tiennyt mihin minua viedään kun kaikki oli niin suurta ja uutta ja ihmeellistä. Toi äiskä oli kuulemma sopinut kaupat puhelimessa, näkemättä minua mutta ei siinä kauaa mennyt kun se oli jo ihan myyty. Kyllähän sitä pieni söpö karvapallero saa kaikkien sydämet sulamaan.

Niin minä sitten jätin kasvattaja kotini ja aloitin matkan kohti uusia seikkailuja. Ensimmäinen koettelemus oli eka automatka. Äiskä oli tehnyt minulle pesän takapenkille mutta enhän minä siellä yksin viihtynyt. Neuvokkaana poikana keksin, että minulla on paha olo ( oli muuten ihan oikeasti ) ja päästin pienet ökät lattialle. Nopeasti siirtyi pesä ja minä etupenkille ja siinä olikin sitten kiva matkustaa uuteen kotiin. En ole muuten sen kerran jälkeen autoon oksentanut.Tossa kuvassa minä olen jo tutustumassa uuden kotini ihmeellisyyksiin. Kyllä sitä riitti pienelle mäykkypojalle paljon ihmettelemistä. Päivät meni tutkiessa paikkoja ja leikkiessä. Ja välillä sitä piti vähän levätä, että jaksoi taas jatkaa tutkimusmatkaa.

Tuo äiskä tahtoo sitten kirjoitella minusta pentuajasta lähtien, että tässä voi muutama tarina vielä tulla ennenkun päästään tähän päivään. Mutta lupaan pitää toimintaa yllä, että kertomista riittää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti