Ulkohommia

Äiskä sanoo, että minä kuulemma opin aika nopeasti sisäsiistiksi. No, sillä keinolla pääsi useasti ulos tekemään jo kuuluisaksi tulleita tutkimusmatkoja. Aina kun minua vahdittiin, niin muodon vuoksi hieman kyykistyin ja olevinaan pissasin vaikka ei ollut hätäkään. Olin vielä niin pieni etten osannut nostaa jalkaa. Nyt se kyllä nousee komeasti ja korkealle. Heti kun tilaisuus koitti, niin juoksin nurkan taakse piiloon ja sain hetken touhuta ominpäin. Niillä retkillä tuli tutuiksi niin kukkapenkki kun kasvimaakin. Äiskä ei kyllä oikein tykännyt kun kaivelin kuulemma se kukkia ja kaikkia muita istutuksia mutta sehän on meidän koirien tehtävä, se kaivaminen meinaan.
Kaivamisen ohessa harrastin pienenä myös kiipeilyä. Kaikki korkeat paikat oli tosi kivoja paikkoja. Kerran kiipesin ison puupinon päälle ja hups, en uskaltanutkaan tulla sieltä alas. Pelotti niin paljon, että olin ihan hiljaa liikkumatta paikallani ja kuinka ollakkaan sain kököttää siellä pinon päällä reilu puoli tuntia. Äiskä, pappa ja mummo etsi mua joka paikasta ja täytyy myöntää, että niitä oli kiva seurailla sieltä korkealta. Sit ne huolestui oikein kunnolla kun minua ei löytynyt, enkä minä uskaltanut inahtaakkaan kun pelkäsin, että putoan. Onneksi äiskä ymmärti katsoa ylöspäin ja huomasi minut pinon päällä. Pappa tuli paikalle tikapuiden kanssa ja nosti minut sieltä alas. Oli aika jännää.
Yx kiva juttu on muurahaisten ja muiden ötököiden tutkiskelu. Esim. multakasan päällä on mukava makoilla ja roikottaa päätä alaspäin ja katsella ötököiden elämää. Mä olen niiiiiiin iso niihin verrattuna, oikein jättiläinen.
Ja jos ulkona satoi vettä niin sitten leikittiin sisällä. Pallot on aina ollut mun lemppareita. Olispa kiva joskus päästä pallomereen......